Pilvin juoksun alettua noin kaksi ja puoli viikkoa sitten olin innostunut ja toiveikas viime kesän tyhjäksi jäämisen jälkeen.
Käytiin kaksikin kertaa progeissa, että lähtö osuisi oikeaan aikaan. Olin tyhjentänyt kalenterini ja päättänyt, että olemme Oulussa niin kauan kun tilanne vaatii. Onneksi majoituspaikkoja oli runsaasti tarjolla kun hiihtolomaviikko oli siellä jo ohi. Varasin alkuun kahdeksi yöksi mökin Nallikari Campingistä, mutta reissu venyikin melkein viikon mittaiseksi. Koirat ovat sinne erittäin tervetulleita, on loistavat ulkoilumaastot ja todella kivat mökit. Suosittelen lämpimästi kaikille koirien kanssa reissaajille.
Pitkän ajomatkan jälkeen meillä olikin uros siellä jo vastassa ja ensitapaaminen oli innostunut ja iloinen molemmille osapuolille. Näytti siis hyvältä. Pilvi käänsikin siinä heti jo häntää sivuun. Meno päivänä siis tutustuttiin ja vähän treenattiin.
 |
| Nallikarin majakka auringon laskiessa |
Seuraavina päivinä astutusyrityksiä oli paljon. Kamu, joka ei ole aikaisemmin astunut, pääsi heti jutun juonesta kiinni ja tiesi mitä pitää tehdä. Erittäin reipas nuorimies ja täytyy sanoa, että todella hyvä kuntoinenkin. Pilvi oli hyvin vastaanottavainen määrättyyn pisteeseen asti. Kun astuminen alkoi olla tuikkaisua vaille, niin Pilvi kääntyi katsomaan taaksepäin. Sitten koitettiin kevyesti pitää sitä suorassa, ettei pylly kääntyisi, mutta se ei jostain syystä koiralle käynyt. He halusivat ehdottomasti touhuta keskenään ja häiriintyivät heti, jos ihmiset menevät lähelle tai ohjaavat oikeaan kohtaan.
 |
| Pilvi mökissä huilaamassa. |
Näiden päivien aikana Kamu pääsi tuikkasemaan pikaisesti muutaman kerran, mutta saiko se pennunsiemeniä Pilviin, niin siitä ei ole mitään tietoa tai varmuutta. Paikkaakin vaihdettiin. Oltiin välillä mökissä ja toisinaan uroksen kotona.
Näin jälkikäteen minulla on sellainen mielikuva, että juoksu ei jostain syystä ollut ihan täydellinen. Pyllykin oli mielestäni aika vähän turvonnut. Olikohan ovulaatiota ollenkaan? Ei voi tietää.
Olen sitä mieltä, että koirilla pitää olla seksuaalinen vietti astumiseen ja sen pitää tapahtua mahdollisimman luonnollisesti. Minä en hyväksy sitä, että narttukoiraa pidetään kunnolla väkisin kiinni, että uros pääsee astumaan. Hyväksyn siementämisenkin vain hyvän vietin omaaville koirille ja erittäin hyvin perusteltuna.
Pilvillä on ollut jo kahdet pennut ja molemmilla kerroilla astumisen kanssa ei ole ollut mitään ongelmia. En voi millään käsittää, että miksi se nyt on näin vaikeaa. Jääkö juoksu jotenkin vaiheeseen? Vai missä on vika. Paljon kysymyksiä pyörii mielessä.
Meillä oli siinä kaverina toinen kasvattaja, jolla on paljon kokemusta ja sain paljon uutta tietoa astumisista ja kaikki tehtiin, mikä tehtävissä on. En ainakaan voi ajatella, että olisinko voinut tehdä jotain enemmän tai vähemmän. Nyt ei voida muuta kun odottaa. Ultraan mennään joka tapauksessa noin 4 viikon päästä, vaikka minulla on vahva epäilys siitä, että tyhjäksi jää.
Reissu oli muuten oikein mukava, vaikka ajomatkaa tuli edestakaisin noin 1000 kilometriä.
Kiitos Tanjalle ja Tuijalle pitkistä keskusteluista ja hyvästä seurasta.
 |
Miten meni noin niin kun omasta mielestä?
-Vaikea sanoa.... |
