tiistai 25. elokuuta 2015

Ajatuksia astutuksesta


Olen tässä miettinyt, siitä saakka kun Pilvillä oli nuo tärppipäivät, että kirjoitanko mieltäni askarruttavasta aiheesta tänne mitään vai en. 
Sitten ajattelin, että eikös tämä blogi ole myös ajatusten kirjoittamista varten.

Minulla on vasta vähän kasvattaja kokemusta ja Pilvin viimeisen juoksun aikana tajusin, miten tietämätön olen kaikesta. Muistakaa siis tätä lukiessanne, että olen täysin noviisi ja aivan alkutaipaleella näissä asioissa ja tämä on pohdintaa...

Pilvin juoksu kun alkoi, niin viikko sen jälkeen uros tuli meille lemmenlomalle ja muut koirat. Pyry sekä Tuisku, lähtivät muualle hoitoon. Ajatukset olivat vähän ristiriitaiset, mutta toiveikkaat, kun tiesin, että sulholla oli nuorempana ollut onnistunut astuminen ja viimeinen astuminen ei ollut onnistunut. Ajattelin kumminkin, että kyllä se "luonto tikanpojan puuhun ajaa" jos niin on tarkoitettu. En oikein osannut ajatella asiaa niin, että tulosta ei saada. En tiedä miksi, mutta luulisin sen johtuvan vain ylipositiivisesta odotuksesta. Tai jostain... 

No. Uros oli aivan ihana. Elvis oli oikein herrasmies. Sain tutustua koiraan kunnolla kun se oli tässä luonani koko viikon. Pidin todella paljon koiran luonteesta. Sulho oli kovin huomaavainen narttua kohtaan, eikä väkisin kingennyt selkään, jos se ei neidille sopinut vaan odotti kärsivällisesti oikeaa aikaa. Kun se oikea aika tuli, niin yritystä ei puuttunut. Uros pisti kaiken peliin, yritti ja yritti. Se oli parista sentistä kiinni ettei päässyt narttuun. Sitä ei voi tietää, johtuuko se iän tuomasta kropan kangistumisesta, tapaturmista toisten koirien kanssa vai mistä.

Hetket kuluivat, narttu seisoo valmiina häntä sivussa ja odottaa. Ja uros jaksaa yrittää, yrittää, yrittää ja yrittää. Seuraavana päivänä yrittäminen vaan jatkuu. Kumpikaan ei anna minun koskea itseensä. Hommat loppuvat samantien. 

Sitten alkaa hiipiä mieleen ajatus, että tästä ei nyt oikeesti tule mitään. Proge-testissä käytiin kerran ja sen perusteella alkaa epätoivo hiipiä puseroon. Juoksua oli odotettu puoli vuotta. Sitten kuulin pariltakin ihmiseltä illalla, että apua on saatavilla. On auttavat kädet, jotka vähän ohjaamalla saavat uroksen narttuun. Minulla ei ollut aavistustakaan, että tälläistä apua voi olla saatavilla. Ei tullut pieneen mieleenkään! Taas oli yksi asia. joka oli minulle täysin uusi. Uros oli niin valtavasti yrittänyt, että mielestäni tämä kortti katsotaan. Aamulla soitto ja päivällä koirien kanssa kylään. Auttavista käsistä oli sen verran apua, että yksi "ruikkaisu" saatiin aikaiseksi, sellainen pikainen käynti sisällä. Sen jälkeen narttu oli sitä mieltä, että ei saa koskea. 
Pettymys. Riittääkö tuo? Harmittaa. Aika menee ohi. Mitä minä nyt teen?

Elvis oli tosiaan täällä viikon ja sitten puhalsin pelin poikki, kun näytti siltä, että tärppipäivät  olivat ohi.
Kun olin uroksen vienyt kotiin, niin sen jälkeen alkoi mielessä pyöriä paljon asioita ja kysymyksiä.

Jokaisen kasvattajan pitää varmasti laittaa itselleen määrättyjä rajoja. Missä menee minun rajani? 
Se pohdinta on vielä kesken ja jokainen astutus on erilainen.

Pitääkö uroksen pystyä astumaan itsenäisesti? Saako ihminen yhtään auttaa? (Jotkut rodut eivät pysty siihen luonnollisesti) Minä päädyin siihen, että tällä kertaa ihminen sai yrittää auttaa, koska uroskoiran seksuaalisessa vietissä ei ollut mitään vikaa. 
Saako nartusta pitää kiinni? Jos saa, niin kuinka paljon?
Miten suhtaudun keinosiemennykseen? Senkin voi tehdä emättimeen, joka vastaa astumista tai myöhemmässä juoksun vaiheessa kohtuun, joka tuntuu minusta epäilyttävältä ja jotenkin väärältä, että narttu "pakotetaan" tiineeksi.

Olen joutunut tämän kokemuksen jälkeen käymään läpi eräänlaisen tunteiden vuoristoradan. Eikä tämä ole vieläkään ohi. Sen tiedän, että en ole tehnyt mitään eettisesti väärin. En mitään sellaista, jota MINÄ en hyväksyisi. Ihan kaikkia keinoja pentujen saamiseksi en ole valmis tekemään. Sitä pitää pystyä nukkumaan yönsä rauhassa. Uusia ajatuksia putkahtelee välillä mieleen ja Pilvin ultra on vielä edessä. Minulla ei ole tällä hetkellä mitään veikkausta siitä, että onko pentuja tulossa vai ei. Jos niitä ei tule, niin odotellaan seuraavaa juoksua. 

Kokeneiden kasvattajien ja pitkään koirien kanssa touhunneiden ihmisten tuki on aloittelevalle kasvattajalle äärimmäisen tärkeää. Heillä on valtavasti tieto-taitoa, niin paljon, että eivät varmasti itsekään sitä tiedosta. Toivottavasti saan jatkossakin heiltä neuvoja ja apuja kun tulee mieleen jotakin kysyttävää.

Kävi miten kävi, niin olen saanut tutustua ihanaan uroskoiraan ja sen varsin mukavaan omistajaan, jonka kanssa varmasti pidetään jatkossakin yhteyttä.



Pilvi 2 vuotiaana.



torstai 13. elokuuta 2015

Vaaleiden gööttien tapaaminen Erkkarissa 8.8.2015

Meillä oli Erkkarissa treffit, valkoisten gööttien tapaaminen.

Oli hauska nähdä taas Igor (Konnunkodon Igor Isbjörn). Igor on väriltään lähes valkoinen ja Tuisku cremen värinen, jolla göötille tyypillinen valjaskuvio etujalkojen takana näkyy selvästi.

Oli aivan ihanaa kun saatiin ikustettua nämä kaksi samaan kuvaan kun ei tiedä koska tulee sitten seuraava tilaisuus. Kiitos Annaleenalle, että ehdit kuvaamaan! Vai mitä olette mieltä?


Kuvat: Annaleena Sevillano
Nuuh! Kuka sinä olet?



Igor 4 v oli niin ison jässikän näkoinen tuon Tuisku 1 v rinnalla



Niin samanlaiset ilmeet!



Onnellinen pikkukoira



Mielipide?

sunnuntai 9. elokuuta 2015

Gööttierkkari 8.8.2015

Taas niitä aamuja kun kello soi 4.30 ja edellisenä yönä on nukuttu vajaat 4 tuntia. Silmät ristissä suihkuun ja liian lyhyiden unien takia olo kuin krapulassa.
 Auto oli illalla ajettu ulko-oven eteen ja lähes kaikki tavarat pakattu. Sitä ennen oli kaksi päivää raavittu yhdestä sun toisesta kaapista tarvittavia kamoja esille. Milloin ihminen oppisi laittamaan kaikki sillai että ne löytyvät tuosta vain ottamalla.
Kaksi mukia kahvia ja iltaisesta päätöksestä syödä kunnon aamupala, tuli "ei nyt vain maistu"- fiilis. Perinteinen juotava jugurtti matkalla sai kelvata.
Kolme koiraa autoon ja suuntana ensin Vantaa, josta piti hakea näyttely/trimmauspöytä. Facebook ryhmässä sellaista olin kysellyt, kaupat sovittiin ja maksu sekä nouto passasi myyjälle. Siinä ei tullut kiertoa yhtään matkaan ja Tuomarinkartanon Vinttikoiraradalle oli vain 7 km matka.

On siinä kantamuksia, telttaa, häkkejä, timmauspöytä, näyttelytavaraa, taitettavia tuoleja, pic nic eväitä, kolme koiraa yms. yms. Onneksi on kunnon vetokärry, mutta silti sai hiki päässä touhuta kunnes kaikki oli paikallaan ja teltta kasattu. Huh! Onneksi oli vaihtovaatteet mukana.

Mutta tätä päivää oli taas vuosi odotettu!
Kavereita, ystäviä, vanhoja tuttuja, uusia tuttavuuksia. Paljon asiaa ja naurua kuului päivään. Ihanaa!

Ensimmäinen koitos olikin sitten heti kello 10.00 kun juniorinartut astuivat kehään. Minä olin valkoisen tai siis cremen värisen gööttini ilmoittanut viralliseen luokkaan. Ai miksi? No ihan siitä syystä, että tuomarilla on saman ikäisiä koiria arvosteltavana yli kaksikymmentä ja paljon vertailukohtia, että  uskoin saavani koirastani kunnollisen arvostelun. Kyllähän sitä sipinää kuului, että miksi tuo ei ole turistiluokassa, niin pikkullinnut kertoivat, mutta se ei minua kiinnosta vähääkään, eihän se koira muuten eroa muista kun värinsä puolesta.

Kehään mentiin reippaasti. Annoin mielessäni Tuiskulle miinuksia hihnassa vetämisestä. Sillä oli taas sellainen päivä, että kiire olisi ollut joka paikkaan. Muutamassa mätsärissä on käyty pentunäyttelyn jälkeen ja menivät hyvin. Muiden kanssa kehä kierrettyämme ja aikamme odoteltuamme, oli Tuiskun vuoro päästä tuomarin arvosteltavaksi.


Odotellaan pöydälle pääsyä


Blondit odottaa valmiina tuomaria


Pöydällä seisominen sujuu mallikkaasti, vaikka sitä ei kovin ole harjoiteltu

Karen Gilliland ei lentoyhtiön sekaannuksen takaia päässyt lentämään Suomeen, mutta onneksi saatiin Suomesta tuomari paikalle, joka oli Hans Lehtinen

Arvostelu:
Tällä hetkellä hyvin kevyt runkoinen, mutta ääriviivoiltaan kaunis narttu. 
Hyvä pääntyyppi. Seisoo hyvin raajoillaan. Liikkeet ok. 
Väriltään vaalean kellertävä, mutta ei silti valkoinen.

JUN T

Tämä tarkoittaa suomeksi sanottuna sitä, että Tuisku sai virallisen näyttelytuloksen.
Rotumääritelmässä sanotaan, että valkoinen on hylkäävä väri, mutta siellä ei sanota mitään kellertävistä tai cremen värisistä. Virhe on vakava, jos valkoista väriä on yli 30% perusväristä.
Eli vakavan virheen takia Tuiskulle Tyydyttävä. Näin minä tuon asian ymmärrän ja sitä tuumattiin kehän jälkeen muutaman muunkin kanssa.

Arvostelun mukaan tyydyttävä, minulle täydellinen.


Tuiskua seisotettiin tuomarin edessä todella kauan, mutta se oli järjettömän reipas siihen nähden, miten sen kanssa on harjoiteltu.
Ja kyllä. Olin pudottaa leukani nurmikolle, kun tajusin, että näin oli käynyt. Voi sitä riemun määrää. Siinä tuli heitettyä parit ylävitoset kehän jälkeen. Olo oli kuin lottovoittajalla.
Koirani ei ole vammainen, päävikainen, eikä sitä ole todettu silmäsairaaksi tai lonkkavikaiseksi, koska kuvauksissa se ei ole vielä käynyt. Se nyt vain sattuu olemaan erivärinen kun muut.


Pilvin vuoro oli sitten myöhemmin.
Pilvi on ollut äärimmäisen rasittava viime päivät kun sillä alkoi juoksu. Se vähäkin järjen ääni, joka sillä on ollut, katosi tyystin pari päivää sitten. Uroksia oli ympärillä jatkuvasti ja se ei olikein tiennyt mitä niiden kanssa olisi pitänyt olla. Päästää lähelle vai antaa hammasta.

Kehään silti mentiin. Hans Lehtinen arvosteli myös sen.

Arvostelu:
Hyvät mittasuhteet. Hyvärunkoinen narttu. Luusto saisi olla voimakkaampi.
Hyvä ilme. Kaunis kaula. Ylälinja saisi olla tasaisempi. Hyvä takaosa ja liikkeet ok.

VAL ERI


Tämän Pilvi osaa, pönöttänisen.


Harjoittelija arvostelijakin kävi käpälöimässä


"Pikkarainen" seisoo aina niin nätisti.

Loppukilpailussa päästiin Pilvin kanssa vielä osallistumaan Bodeneis kasvattajaryhmään ja tulimme kolmanneksi BIS KAS 3.  Josta muistoksi jäi pieni pokaaliOnnea kasvattajalle!


Pyry oli meidän porukassa viimeisenä sitten kehässä. Turisti luokkaan oli tänä vuonna ilmottautunut vain viisi koiraa. Se onkin ainoa näyttely, jossa me Pyryn kanssa käydään. Pitäisi kyllä käydä mätsäreissäkin kun se osaa käyttäytyä niin hienosti. Sillä oli oikein traivi päällä kehässä. Kehää juostessa ympäri sillä kesti hetken päästä hyvään rytmiin ja kun se löytyi, niin minun ei tarvinnut tehdä muuta kun juosta rinnalla ja antaa koiran ravata. Vitsi kun sen kanssa on ihana mennä. Se saa esittäjänkin tuntemaan itsensä todella taitavaksi.


Odotellaan omaa vuoroa


Vähän huono kuva kun on niin suurennettu. Onnellinen koira.
Turistiluokka oli toisessa kehässä ja siinä oli tuomarina Paula Rekiranta.

Arvostelu:
8 vuotias tyypiltään erinomainen uros. Hyvä pään pituus. Otsapenger voisi olla selvempi. Vahva kaula. Hyvä ylälinja. Riittävä eturinta. Hyvä rintakehä. Erinomainen luusto. Vahva takaosa. Upeat liikkeet. 

TURISTI 1


Kuva: Annaleena Sevillano



Pyry voitti siis turistiluokan. Voittoja on tullut aikaisempinakin vuosina 2011 sekä viime vuonna. Sanoinkin siinä tuomarille, että Pyry voitti viime vuonnakin ja hän vastasi "En yhtään ihmettele. On se kyllä niin komea uros. Harmi, että on turistiluokassa"

Joka tapauksessa, mä oon niin ylpee tuosta pojasta kun se pärjää epävirallisessa luokassa. Muistoksi saatiin taas uusi pokaali sekä ruusuke. Vielä niitä tuonne kaappiin mahtuu.

Meillä kaikilla oli pitkä, yli 14 tunnin reissu ja oltiin kotiin päästyämme aivan poikki.
Pyry ja Tuisku jäivät suoraan siitä vielä autoon ja heille laitettiin omia kamppeita mukaan, koska lähtivät samantien hoitoon.

Meidän mukaan erkkarista tuli myös Pilvin sulhanen ja toiveissa olisi lähipäivinä astuminen kunhan tuo Pilvi nyt ensin on siihen valmis. Elvis on kärsivällinen odottaja.
Pitäkää nyt peukkuja pystyssä, että juoksu on kunnollinen ja rakkaus syttyy ensi viikolla. Muutaman päivän päästä ollaan taas viisaampia sen suhteen.


Elviksen ja sen emännän tyylinäyte erkkarissa, jossa Elvikselle ERI

KIITOS
Kaikille ihanille ystäville ja tuttaville, 
joiden kanssa tuli vaihdettua ajatuksia, kuulumisia ja käden heilautuksia. 
Oli kiva taas tavata. 
Naurua, iloa ja muistoja jäi taas tästä mukavasta ja antoisasta päivästä.
Kiitos tätä kautta myös niille juttukavereille, jotka eivät ole Facebookissa.






sunnuntai 2. elokuuta 2015

Bodeneis kokoontumisajot 1.8.2015

On hyvä, että jokaisen koiran kanssa on välillä erillisiä menoja, niin saavat olla perheen muilta koirilta rauhassa sekä keskittyä ympärillä oleviin tapahtumiin. Tänään meillä oli Pilvi vuoro päästä yksin liikenteeseen, joten auton keula näytti Hyvinkäälle.

Meitä oli kokoontumisajoissa toista kymmentä Bodeneis-koiraa. Ikähaarukka paikalla olevissa koirissa oli 16v-5kk. Jokainen koira osallistui kolmeen eri tehtävään ja uusiakin sai, jos ensimmäiseen tulokseen ei ollut tyytyväinen.
Ensimmäisenä tehtävänä oli kiihdytyskisa eli juoksukilpailu, jossa jokaiselta koiralta otettiin aika. Tyyli oli vapaa.
Minä lykkäsin Pilvin kuonon ensin karjalanpiirakkapussiin. Hyvää! Pilvi katsoi että saanko mä tälläistä herkkua? Et saa... vielä. Hmmm... Taktiikka oli, että mennään ihmisistä ja muista koirista kaukana oleville purkeille ja sieltä juostaan kohti. Koirasta pidettiin kiinni lähtö paikalla ja vielä vähän karjalanpiirakan hajua nenään. Juoksin ihan lähelle maalia... koira irti... hirveetä kyytiä mamman luokse ja vielä muutama metri maaliviivasta, että tulisi hyvä aika. Palkaksi sitä ihanaa karjalanpiirakkaa.
Tällä taktiikalla tehtiin toinen juoksu ja tulikin niin hyvä aika, että mentiin toiseksi. Ja minä kun olin aina luullut, että ei tuo likka lujaa viitsi juosta!

Kiihdyskisan palkintojen jako oli päivän päätteeksi.
Voittaja vasemmalla Chiara, toiseksi keskellä oleva Pilvi ja kolmanneksi oikealla tärkeänä istuva Kaapo.

Toisena tehtävänä oli lihapullapalojen nopeus syönti laudalta, josta viimeinen oli muovikipon alla. Tehtävä ei ollut Pilville niin mieluinen, joten sitä me ei uusittu. Hyvin se meni kumminkin ja kaikki tuli syötyä. Enemmänkin olisi maistunut, yllätys yllätys.

Kolmantena tehtävänä oli kelluvien lihapullapalojen syönti erikokoisista vesikipoista, joka tuntui olevan kovin haastava. Eihän koira laita mielellään kuonoaan veteen ja vähän älliä piti käyttää, että miten ne palat sieltä oikein saa. Olin tehtävän suhteen hyvin skeptinen ja olisin voinut laittaa etukäteen pääni pölkylle, että Pilvi ei sitä tee! Jos olisin pääni sinne pölkylle laittanut, niin kirjoittaisin tätä tekstiä täysin sokkona, siis päättömänä.

Ensimmäisellä kerralla Pilvi koitti ensin vettä lipittämällä saada lihapullan palaa. Ei onnistunut. Kuulin kuinka koiran päässä rattaat rahisivat ja se mietti, että miten ne sieltä saa kunnes se lamppu syttyi ja pienen yrittämisen jälkeen eväs oli suussa. Mentiin seuraavalle kipolle ja nyt sujui hyvin. Kolmannella otettiin sitten jo hienosti! Armoton kehuminen, jokaisen onnistuneen poiminnan jälkeen sai ihmeitä aikaan. Ajattelin, että tämä tehtävä pitää uusia kun siihen tuli mahdollisuus, niin hienosti Pilvi hoksasi tuon homman.








Pilvi nostaa huulia ylöispäin irvistysasentoon ja haukkaa lihapullan vedestä.


Tehtävä suoritettu toisella kerralla nopeasti, kun eka kerta meni harjoitteluun. Oli monta nopeaa koiraa ja sitten niitä jotka eivät veteen halunneet koskea. Niin oli montaa tyyliä kun oli koiraakin. Yllätys oli suuri kun Pilvi palkittiin tässäkin tehtävässä kakkos sijalla! En minä nyt uskonut, että se niin nopea kumminkaan oli ollut.

Muistoksi saatiin sijoituksista hienot ruusukkeet ja pienet herkut. Jokainen osallistuja sai lohdutuspalkinnon.

Meillä oli oikein ihana päivä. Ilma oli suosiollinen, ei ollut liian kylmä tai kuuma. Pilvi sai paljon uusia kavereita. Tosin, urokset saivat nähdä vain hampaita ja vihaisia katseita, jota kovasti ihmettelin kun tuo on aina niin ylisosiaalinen. Syykin selvisi kesken päivän. Pilvillä alkoi juoksu. Emäntä sai kanssa pölistä uusien ja vanhojen tuttavien kanssa. Pilvin kaksi sisarustakin oli paikalla, Coco ja Muusa. Päivä oli meidän osalta oikein onnistunut ja muutkin kotiin lähtijät näyttivät oikein tyytyväisiltä.

Loistava tapa viettää lauantaipäivää hyvässä seurassa. Kiitos kaikille!



Olemme viettäneet kesää

On ollut koirille sopivat ilmat tänä kesänä, ainakin tähän asti.
Olemme koirien kanssa lomailleet Raumalla 22.-25.6.. Vietimme Poroholmassa kolme yötä. Meilä oli mökki vuokrattuna. Ihana paikka ja todella koira ystävällinen. Sen omistajalla on myös koira ja sen takia nelijalkaiset ovat sinne tervetulleet. Mökistä ei peritty minkään näköistä lisähintaa, vaikka karvaiset ystävämme oli mukana. Suosittelen paikkaa todella lämpimästi kaikille. Rannoilla ei ollut ainuttakaan kieltomerkkiä, että koiria ei olisi saanut uittaa. Meidän vierailun aikana oli tosin niin viileää, ettei tullut mieleenkään lähteä luttamaan edes matalaan veteen koirien kanssa.



Ihana ilta.

Mökit olivat aivan loistavassa kunnossa. Muistaakseni pari vuotta sitten remontoitu ja niihin oli rakennettu pikkuruinen wc sisälle, jossa oli pieni lavuaari ja sinne tuli vain kylmä vesi. Varustuksena oli jääkaappi sekä mikro. Nukkumapaikkoja olisi ollut kuudelle.

Meidän mökki


Terassille sai hyvin aidattua koirielle alueen. 

Olemme muuten viettäneet aikaa kotosalla ja lähimetsissä kulkien. Eipä tuo metsässä kulkeminen oikein edeisty kun kaikki jäävät syömään mustikoita ja röyhtäilevät kotimatkalla kun masut on täynnä. Eikä niistä kunnon kuviakaan saa. Jokaisella on päät pusikossa.


Tuisku


Pilvi


Pyry