Kaapelitehtaan pentunäyttely 11.1.2015

Koska Sadepilven kennelistä on lähtenyt maailmalle vain yksi pentue, niin eihän sitä voi paljon näyttelytuloksia olla. Pennut täyttävät 18.1. vasta 7 kuukautta.

Mutta kappas vaan. Yksi porukasta kävi sunnuntaina pentunäyttelyssä Kaapelitehtaalla Helsingissä ja enhän minä malttanut olla pois kun ensimmäinen kasvatti pääsee estradille. 

Kamera ja eväät valmiiksi. Kello soittamaan 5.30 ja auto starttasi 6.45. 

Olipa hyvä, että lähdin ajoissa. Oli aivan järkyttävä ilma ajaa! Pimeä tie, lunta tuiskutti niin ettei meinannut tietä nähdä ja tuuli otti niin autoon, ettei uskaltanu edes yhdeksää kymppiä ajaa. 

Ei ole ikinä menny niin kauaa ajaa Helsinkiin. Mutta ajatellaan positiivisesti. Perille pääsin ehjänä ja hyvin ajoissa! :) Kyllä sitä tuli nuorena kohellettua autolla ihan riittävästi.

Sadepilven Aino Aamutähti "Hile"

Hile odottaa rennosti vuoroaan

Hileestä on tullut tavattoman kaunis ja sopusuhtainen nuori neiti. 

Väritys on tullut isältä ja naaman terävät piirteet äidiltä. 

Näyttäisi onneksi kasvavan isommaksi kun Pilvi-emä, joka on oikeesti aika kääpiö göötiksi.

Tuomari: Unto Timonen

Hile pitää iloisesti häntää pystyssä. Äitinsä tyttö ;)

Hile osallistui siis ryhmään : Nartut, pentuluokka 5-7 kk

sijoitus 2 ja KP (Kunniapalkinto)

Arvostelu:

"Hyvän kokoinen narttupentu jolla hyvä raajaluusto. Hyväpiirteinen pää. kaunis kaula. Hyvä eturinta. Erinomainen runko. Hyvä ylälinja. Hyvä polvi ja kinnerkulma. Takaliike voisi olla ponnekkaampi."

PEK 2, KP

Susanna ja Hile. Reippaat tytöt :)

Mukava tuokio saman henkisten ihmisten kanssa tuli vietettyä. 

Oli kiva jutella vanhojen ja uusien tuttavien kanssa. Sai uusia kavereita niin Hile kun minäkin. 

Oli siellä pieni rakkaustarinakin.

Kuva: Päivi Pelkonen

Evert ja Hile

Tässä se tuli todistettua, että kyllä se maalaiskoirakin suuressa maailmassa pärjää. 

Rohkea ja ennakkoluuloton Hile. 

Sellainen göötin pitää ollakin. 

Vai mitä ;)

Kyllä! Jos Hile saa vastata

Loppuvuoden juttuja

Tammikuun 30. päivä olin varannut Pyrylle silmälääkärin.
Pyryn silmät kuvattiin ekan kerran syksyllä 2011 sen ollessa noin 3,5 vuotias. Tampereella silmälääkäri löysi sieltä jotain kummallista, jota ei osaa tulkita.
Tämän epämääräinen diagnoosi jäi mieltäni kahertamaan ja varasin "kunnon" lääkärille ajan, joka todella tietää gööttien silmistä jotain.
Ajettiin siis keväällä 2012 Kirkkonummelle. Pyryllä todettiin alkava kaihi ja verkkokalvorappeuma sairaus, joka on gööteillä perinnöllinen ja jota yleisesti kutsutaan lyhyesti J175.
Nyt oli kulunut edellisestä käynnistä aikaa pyöreesti 2.5 vuotta, joten ajattelin että on taas aika. Sairaudet eivät onneksi silmissä ole paljon edenneet, vain vähän.

Pyry antoi vuonna 2009 verinäytteen professori Hannes Lohen tutkimusryhmälle, joka tutkii tätä sairautta ja päivää aikaisemmin tuli postissa tulokset: GG
Joka tarkoittaa lyhyesti sitä, että "koiralla on 18 kertainen riski sairastua retinopatiaan"
No Pyryllähän se oli jo todettu varmasti 2011.
Päivi Vanhapelto, joka kaksi kertaa on nyt kuvannut Pyryn silmät, oli tässä tutkimuksessa mukana kuvaamassa gööttien silmiä, joten hän varmasti osasi kertoa niistä kaiken tarpeellisen. Sairaus monesti tulee silmäkuvauksissa esille vasta sitten kun koiralla on pentuja jo tehty. Pyry on kivesvian takia leikattu uros, joten jälkeläisiä ei ole, onneksi voisin nyt sana.

Huojentunein mielin sieltä kotiin lähdettiin. Pyry näkee edelleen hyvin!


Seuraava päivä ei sitten mennyt ihan putkeen. Nimittäin meillä ei tuo koirien naamojen turvotus juttu jäänyt Tuiskuun ja Pilviin...
Pyryn naama turposi seuraavana päivänä, uuden vuoden aattona. Pojalla on ikää kohta 8v ja otti sille enemmän koville kun tytöillä. Aattona aamupäivällä naama oli turvonnut. Suuhun 1,5 kyytablettia. Illalla lisää kun ei vielä ollut palautunut ja aamulla vielä vähän.

Kännykkäkuva. Naama silloin kun se huomattiin.

Toivotaan, että tämä mystinen juttu ei enää toistu. Mitään muuta ei olla keksitty kun joku virus.
Kotiin ei hankittu mitään uutta, ei joulukukkaa, ei uutta ruokaa ihmisille tai koirille eikä edes uutta dödöä ihmisillä.
Pyry toipui kaikkiaan pari päivää ja oli sen jälkeen taas oma itsensä.

Sellaista tällä kertaa.