Hile hoidossa viikonloppuna

Pilvin pentueen toinen tyttö, Hile, tuli meille hoitoon perjantai aamuna.
Hile on nyt asunut "omassa kodissaan" pari viikkoa. Heti ovella katselin, kuinka tyttö on kamalasti muuttunut ja kasvanut! Ihan jo ison tytön näköinen. Ihan varmasti siitä tulee kaunis kunhan siitä vielä kasvaa ja vähän vanhenee. Niin söpönen musssukka :)

Siskokset olivat ihan liekeissä jälleen näkemisestä. Pilvikään ei meinannut pysyä nahoissaan ensi järkytyksen jälkeen. Ensi katse oli kyllä näkemisen arvoinen... "Mitä helkattia SINÄ täällä teet!?!"
No, kyllä Pilvikin siitä tosiaan lämpes ja jaksoi leikkiä molempien kanssa.

Hile

Vauhtia piisaa!

Muista jarruttaa kurvissa!

Kyllä se uupumus joskus tulee. Kieroutunut nukkuma-asento?

Tuisku tykkää nukkua paljon näin. Hauskasti masunahka mennyt tummaksi.
Tassut ja rintaovat valkoiset.
Siitä näkee hyvin, kuinka väri on muuttunut beigeksi.

Pilvi oli jo aika vähän imettänyt Tuiskua ja homma oli aikalailla hiipumaan päin, mutta Hileen tultua käymään tissittely lisääntyi.
Tuisku halusi jossain vaiheessa perjantaita tissille ja saikin Pilvin antautumaan. Hile oli ensin vähän ihmeissään, että mitäs tässä nyt meinataan. Sillä meni homma vähän leikkimiseksi.
Seuraavalla kerralla Hile oli jo juonessa mukana ja oli muistunut taas mieleen, että mitä varten ne tissit oli. Todella monta kertaa tytöt pääsivät nisille.
Pilvi on saanut jo vähän lihaa luiden ympärille. Selkäranka ei enää niin paista ja kai se itse tietää millon pitää lopettaa. Kovasti se tuntuu nauttivan tilanteesta

Tytöt on jo 10,5 viikkoisia ja silti pitää olla tissillä.
Pilvi nauttii silmät kiinni.

Mulla olisi kova polte päästä Pilvin kanssa näyttelyihin, ihan harrastuksen vuoksi.
Siksi me käytiin yli vuoden näyttelytauon takia Tampereella Hakametsän jäähallin pihassa
Match Showssa vähän verestämässä näyttelytouhuja.

Eipä ollut turha reissu Pilvi oli PUN2!

Oli ihana huomata, miten Pilvi nautti, kun pääsi mätsäriin ja kehässäkin käyttäytyi aivan loistavasti. Mentiin hyvällä ja reippaalla askeleella. Seistä pönötti innoissaan ja oli mielissään yhteisestä tekemisestä. Jos koira on tyytyväinen, niin kyllä olen minäkin.

Koska pentujen jälkeen turkki on edelleen lähdössä ja tissit roikkuu, niin me käydään mätsäreissä vähän virkistäytymässä. Ensi vuonna on sitten isommat kehät suunnitteilla ja jo kalenteriin merkitty. Vaikka Pilvi ei Suomen näyttelyistä mitään tarvitsekaan, mutta ihan harrastuksena vaan.

Gööttierkkari 2014

Sunnuntai päivä valkeni aurinkoisena ja sää tiedotuksen mukaan olisi tulossa hyvä päivä. Sateita oli tullut monena päivänä ja ukkosiakin oli ollut, joten pieni pelko oli selkärangassa, että mitähän tänään taivaalta tulee.

Eipä sitten satanut mitään, onneksi. Aamukoleuden jälkeen sää oli mitä loistavin.

Erikoisnäyttelyt ovat siitä kivoja tapahtumia, että saman henkiset ihmiset kerääntyvät gööttien kanssa päiväksi yhteen. Jokaisessa luokassa on paljon osallistujia ja mikä tärkeintä, tapaa paljon tuttuja. Joukossa on sellaisiakin, joiden kanssa vaihdetaan kuulumisia vain facebookin kautta ja sitten kerran vuodessa nähdään livenä.

Mulla ei tänä vuonna ollut mukana kuin yksi koira, Pyry, joka jälleen kerran osallistui turistiluokkaan.
Jaa miksi? Siksi, koska Pyryllä kivekset eivät laskeutuneet ja toinen niistä jäi nivusen tienoille ja siksi koiralta leikattiin molemmat pois kaksi vuotiaana. Kun vika on synnynnäinen, niin Pyry ei kelpaa virallisiin luokkiin. Meillä on kerran vuodessa mahdollisuus osallistua erkkarissa tähän epäviralliseen luokkaan ja olemme lähes joka vuosi käyttäneet tilaisuutta hyväksi.

Vuonna 2011 Pyry sijoittui Paimion näyttelssä turistien ykköseksi ja niin myös tänä vuonnakin. Olen niin ylpeä tästä mun komeasta "miähestä" Sijoitukset ovat olleet lähes aina neljän parhaan joukkoon.


Kuva: Ada Walder

Adavalls Ben Goliat Jr "Pyry"

Tuomarina Pekka Teini 
Arvostelu: "Hyvin rakentunut, maskuliininen ja reipas uros. Komea pää, erinomaiset mittasuhteet, hyvä ylälinja, vahva eturinta ja hyvä rintakehä. Raajat hyvin rungon kulmissa. Laadukas kesäturkki, miellyttävä käytös. Rotutyyppi erinomainen."

Pyry, Pöhkö, Lutku ja Perkele. Kaikki ninet toimii :)

Vasemmalla turistiluokan hitsin hieno pokaali ja oikealla kiertopalkinto Pirkan-pytty.

Ensi vuonna olisi tarkoitus mennä Helsingissä järjestettävään erkkariin kolmen koiran kanssa.
Pyry pääsee esiintymään taas turistiluokkaan,
Pilvi valioluokan narttuihin ja
Tuiskukin osallistuu... jossain luokassa.

Jotenkin tämä tapahtuma aina vaan vetää puoleensa. Eikä niistä voi jäädä pois kun erittäin pakottavista syistä. Ja niitä ei tähän mennessä ole tullut.

Tämänkin vuoden talkoolaiset olivat saaneet hienon tapahtuman aikaiseksi. Iso kiitos siitä heille!

Pennut lähtivät "pesästä"

Kyllä se vaan sydämestä ottaa, vaikka tietää, että kaikki penskat pääsevät hyviin koteihin.
Se tosi asia käveli vastaan, että neljän kuukauden projekti on takana.

Sitä ennen oli uroksen mietintää ja sille saatu vihreä valo. Dracon viikon kosioreissu, joka meni nappiin. Tiineys ultra, jossa näkyi neljä pentua. Massun pyöristyminen. Pentujen liikkeet tuntu vatsan läpi loppu aikana. Pentulaatikon laittamista ja sitten eräänä yönä jäi nukkumiset väliin kun piti toimia valvovana kätilönä ja pentujen kuivaajana. Toinen sikiöpussi aiheutti kummallisia tunteita, kunnes sisältä paljastui valkoinen göötinpentu.

Pienet elämän alut olivat pirteitä pieniä yli ja alle 200 grammaisia ihmeitä. Kahden kuukauden hoivaamisen ja paijaamisen jälkeen koitti se päivä, jolloin niiden oli aika lähteä maailmalle.

Reipas nuori mies, "Allu" haettiin ihanaan kotiin maaseudulle perjantaina. Siinä ovella sai pyyhkiä kyyneleitä.
Sadepilven kennelin ensimmäinen kasvatti... Nyyh!

Allu uuden "äidin" sylissä

Allu uuteen kotiin lähdössä

Ihastuttava sijoitusnarttuni "Hile" ja loistava pikku mies "Ransu" lähtivät sitten lauantaina. Nämä pitkähäntäiset ipanat pääsevät myös loistaviin koteihin. Kaikilla tulee olemaan tilaa temmeltää omakotitaloissa ja pihoilla. Vielä pienessä mielenliikutus tilassa oli otettava lähtöpäivänä näistäkin kuvia muistoksi. Ne ovat vain kerran pieniä ja muuttuvat valtavalla vauhdilla isomman koiran näköiseksi.

Hile poseeraa

Hile vielä viimeisillä leikeillä.

Ransu rapsutuksilla

Ransu lähtökuopissa

 Kotona kummasti tilanteet rauhoittuneet, kun nämä kolme ihastuttavaa tappijalkaa lähtivät maailmalle. (Pyry ei ole enää yhtään kärttyinen.) Pilvi ei ole natiaisia sen kummemmin kaivannut. Äiti-koira alkoi olemaan jo niin väsynyt jälkikasvuunsa, että välillä näytti siltä, että se nukahtaa istuvilleen. Imettäminen on rankkaa. Lähtöpäivänäkin imetti pentujaan. Torstainakin vielä ainakin neljä kertaa.

Mamma on niin laihassa luuranko kunnossa. Etten kehtaa siitä edes valokuvaa laittaa. Nyt on aika kerätä lihaa luiden ympärille, että lakkaa selkäranka paistamasta :/ Kyllä sillä silti virtaa tuntuu piisaavan. On alkanut leikkimään pentunsa kanssa ja tekevät sitä monta kertaa päivässä!

Tuisku ihmettelee, että mitä mä nyt teen kun ei oo kavereita!

Tuisku meni vielä aitaukseen keittiöön. Siellähän ne kaverit ennen olivat.

Elämä asettuu pikkuhiljaa taas vanhoihin uomiin. Paitsi, että pienten tassujen teputus jatkuu kun Tuisku jäi kotiin. Nyt tässä perheessä on ruskea uros sekä harmaa ja valkoinen narttu. Kaiken väriset töötit on siis nyt tässä huushollissa. Käytiin pienen kanssa jo ensimmäisellä harjoittelukävelyllä hihnan kanssa ja paikallisen Mustin&Mirrin pentutreffeillä. Tapsalle ja Tuiskulle on jo paikka pentukurssillekin lokakuussa.

Nyt pitää työttömänkin huokaista ja nauttia loppukesän päivistä.
Tänään perheen ihmiset ja Pyry kävi gööttierkkarissa, mutta päivittelen siitä sitten myöhemmin.

Kirjoittelen tänne blogiin pentujen lähdönkin jälkeen juttuja ja myös tämän meidän pienen jääkarhun poikasen kuulumisia.

Kiitos kaikille niille, jotka ovat lukeneet blogia pentujen aikana ja seuranneet niiden kehitystä.
Sinä aikana täällä on käyty noin 6500 kertaa!! Wau!

Pidetään koiristamme huolta ja nautitaan yhteisestä ajasta :)

Meillä kävi vieraita!

Maanantaina oli kivasti ohjelmaa. 

Pentueen isän, Dracon, omistaja kävi visiitillä penneleitä katsomassa. 

Ja juttuahan riitti. Pennut olivat virkeitä ja peuhasivat innolla pihassa.

Vähän myöhemmin päivällä Pilvin kasvattaja piipahti kylässä. Ja kun olivat koko aamupäivän riehuneet, niin suurin osa ajasta meni nukkumiseen. Saatiin otettua silti paljon ihania kuvia. Saatan laittaa niitä lisää seuraavassa päivityksessä ;)

Kuvat: Kirsi Hotanen

Saatiin koko kööri kasaan. Onneksi oli kamera valmiina.
Aikaa kuvan ottamiseen oli vajaa sekuntti!

Pää märkänä ja hampaat hiessä yritin seisottaa ipanoita ja jokaisesta saatiin näköjään "panokelvollinen" kuvatus.

Sadepilven Aino Aamutähti

Sadepilven Alvar Ahtojää

Sadepilven Anni Aarnivalkea

Sadepilven Aslak Arotuuli

Pennut ovat syntymäkodissaan vielä puolitoista viikkoa kunnes lentävät  pesästä uusiin koteihin. 

Mitenkähän siitä selviää ilman itkuja? Onneksi Tuisku jää kotiin <3

Ai niin. Hännällisen tytön silmä on hyvin parantunut!!

Pennut 6.5 viikkoisia

En ole tajunnut ajan kulua.
Aika mennyt kuin siivillä. Pennut vipeltävät ympäri huushollia ja riekkuvat pihalla sen minkä ehtivät.
On se hyvä, että facebookissa jo kysellään blogi päivityksiä kun itse ei tajua mitään kirjoittaa.
Elo pentujen kanssa on niin arki päiväistä meille, ettei blogin seuraajien kaipuuta ole muistanut.

Pennut kävivät 24.7. torstaina sirutuksessa ja eläinlääkärin tarkastuksessa.
Kaikki pennut saivat "terveen paperit" ja pojilla kivekset tuntuivat. Loistavaa.
Kaikilla on siis jo viralliset nimet ja nyt vaan odotellaan kennelliiton papereita ja rekkareita.

PENTUJEN VIRALLISET NIMET:

Pitkähäntäinen poika: Sadepilven Aslak Arotuuli

Töpöhäntäinen, valk. tyttö: Sadepilven Anni Aarnivalkea

Hännätön poika: Sadepilven Alvar Ahtojää

Pitlähäntäinen tyttö: Sadepilven Aino Aamutähti

Meidän rivitaloasunnon takapiha on aidattu ja pentuturvallinen. Joten pienillä on tila kirmata pihalla. 

On eri tasoja yms. oppivat, ettei maa ole aina ihan tasainen. 

Pilvi on ollut niin kova imettänään pentujaan, että penneleille ei meinannut kiinteä ruoka millään maistua. Nyt jo kyllä syövät hienosti. Metallikuppia kun koputtelee, niin koko sakki juoksee keittiöön häkin viereen odottamaan, että ne nostetaan aitaukseen syömään.

Meillä kävi tällä viikolla pieni tapaturma. 

Pyry on yleensä ollut kovin nätisti. Leikkinyt ja "hoitanut" pentuja, mutta jostain syystä sillä sitten paloi pinna. Nappasi pitkähäntäistä tyttöä kunnolla naamasta kiinni. Onneksi istuin vieressä ja salamana jätkän kimppuun ja nakkasin sen sisälle. Pentu huusi kun syötävä! Otin tytön kiinni ja kun nostin syliin niin silmä oli aivan veressä. Sitä tuli oikein kunnolla. Kuonosta tuli myös verta.

Isännälle sanoin, että samantien koirat sisälle, nyt tuli lääkäri keikka. Siltä seisomalta lähdettiin Tampereelle Tuhatjalkaan. Oli pidettävä paperia pennun silmän päällä ja silti oli housut veressä. Kello oli silloin jo kahdeksan illalla.

Päästiin sitten lääkäriin. Silmä tutkittiin tarkkaan siitä ei luojan kiitos löytynyt mitään. Silmän sisänurkassa luomen alla oli palkeenkieli ja milli luomen reunasta, sentin mittainen vekki. Se liimattiin, niin iso se oli. Saatiin silmätipat ja antibiootit mukaan.

Kuono oli myös tosi arka, mutta murtumaa ei onneksi ollut.

Eläinlääkäri sanoi, että kävi mahdoton tuuri!! Milli tai kaksi, niin silmässä olisi ollut reikä.

Voi olla, että silmä parantuessaan kunnolla, ei ole ihan samanlainen kun toinen.

Saatiin sieltä mukaan todistus tapaturmasta. Eihän sitä koskaan tiedä jos sitä paperia jossain tarvitaan.

Kännykkäkuva ennen lääkärille pääsyä. Silmä ei kuvassa näytä niin pahalta, mitä se oikeasti olli!
Veret olin juuri siivonnut. Tytteli, joka on porukan vilkkain, oli totaalisessa shokkitilassa. Nukahteli välillä syliin.

Tyttelille ei onneksi jäänyt tapahtumasta traumoja. Pyryn kanssa nuolivat toisiaan jo seuraavana aamuna. 

Oli totaalinen onni onnettomuudessa. Huh huh. No, Pyry on saanut tapahtuman jälkeen enemmän omaa aikaa. Ei tähän osannut millään varautua. Edellisten pentujen aikaan ei ollut mitään ongelmaa. Mutta näitä nyt elukoden kanssa sattuu.

Vielä yksi uutinen olisi kerrottavana.

Meillä on tässä ollut kamalassa juupas-eipäs-mietinnässä valkoisen töötin kohtalo. 

Lopulta päädyttiin sellaiseen ratkaisuun, että se jää kotiin kolmanneksi koiraksi. Ei sitten millään raaskittu siitä luopua. Eikös se niin ole, että siinä se menee kun kaksikin koiraa? :)

Sadepilven Anni Aarnivalkea "Tuisku"