Hyvää Joulua

Vielä vähän naaman turvotus asiaa.

Kun Tuisku selvisi turvotus hässäkästä ja lauantai aamuna haettiin kotiin, niin sunnuntaina päivällä Pilvin naama turposi äkisti samalla tavalla. 

Onneksi meillä oli kyytabletteja käden ulottuvilla ja saatiin tilanne välittömästi hallintaan. 

Iltaan mennessä turvotus oli jonkun verran laskenut ja sai nukkua yönsä rauhassa.

Tilanne on siis ohi ja Joulu saa tulla.

Toivotan kaikille blogia  säännöllisesti seuranneille ja satunnaisille kävijöille
koiramaista ja rauhallista Joulua.

Pitäkää huolta itsestänne ja lähimmäisistänne sekä karvaisista kavereistanne lajista riippumatta.

Muistakaa se myös Joulun jälkeen :)

Lääkärissä käynti

Meillä oli eilen perjantaina vähän Tuiskun järjestämää ohjelmaa.

Kello oli siinä puoli neljä kun tässä kotona huomattiin, että koiralla on toinen silmä turvoksissa. Tarkemmin kun sitä katsoi niin alaluomi oli todella turvoksissa ja näytti aika pahalta. Seuraava ajatus: perjantai kello on tuon verran ja silmien kanssa ei pitäisi kauheasti vitkutella.
Tampereella Tuhatjalka on 24/7 auki ja soitin sinne. Kehottivat tulemaan heti juuri sen takia, että silmät on aina tutkittava.
Minä kun olen helposti hermostuvaa sorttia (varsinkin kun koirista on kyse), niin siinä tuli vähän säntäiltyä edes takaisin ja sitten lähdettiin matkaan. Onneksi Tuhatjalkaan on noin 20-25 min ajomatka. Siispä vesisateessa lähdettiin ja eihän siinä edessä mitään parkkipaikkaa ollut. Perhanan perhanan perhana! Nurkan taakse ja Anttilan parkkitaloon. Sieltä rappusia koira kainalossa kolmannesta kerroksesta alas ja ovista pihalle. Lääkäri oli onneksi ihan nurkan takana. Jalatkin tärisivät kun pulssi hakkaa pitkälle toista sataa (pitäis emännänkin lääkäriin mennä)

Tästä nyt vähän näkee osviittaa. En saanut yhtään kuvaa, joka olisi totuuden mukainen.
Naama oli oikeasti paljon pahemman näköinen.

Siinä me muutama minuutti odoteltiin ilmottautumisen jälkeen. "Jaa-has. Täältäkö tulee se silmäpotilas" mennäänpäs tännepäin.

Silmää tutkittiin moneen kertaan. Ei vierasta esinettä, eli roskaa, ei viiltoja, ei mitään. Vain turvotus. Siinä me eläinlääkärin kanssa ihmeteltiin, että mitäs tämä nyt on... Kipulääkettä ja kotiin. Kassan kautta 136 euroo kiitos ja näkemiin. Kotona oltiin siinä klo 17 maissa.

Tultiin sitten kotiin ja söin ruoan. Olin siinä ajatellut lasillisen viiniäkin ottaa...

Sohvalla köllöttelin ja Tuiskua siinä nostettiin. Mitä halvattua!!!! Mikä Tuiskun naamaa vaivaa. Toinen silmäkin alkoi turpoamaan. Yläluomi sekä alaluomi. Kuonon sivut turposivat ja suun pielet turposivat 10 minuutissa! Ei jumppahuiti! Eihän tämän nyt näin pitänyt mennä. Justiinhan me lääkäristä tultiin!

Voi vehnä! Soitan seitsemän jälkeen klinikalle uudelleen, että nyt on tällänen tilanne. Vastasivat, että jos kyypakkauksesta annat pilleriä... Kuvailin lisää oireita ja hoitaja sanoi, että kauankos teiltä menee tänne ajaessa, että jos heti lähtisitte...

Siitä sitten auton rattiin ja liikenteeseen. Tuisku oli varmuuden vuoksi Tapsan sylissä ja hengityskin alkoi kuullostamaan oudolle, niin turvoksissa naama oli.
Taaskaan ei ollut klinikan edessä paikkaa ja uudelleen Anttilan parkkitaloon. Voi pieru!

Tuisku tipassa ja hyvin onnellinen kun mammakin on paikalla <3

Otti niin voimille, että uni tuli ihn väkisin. Pikkuinen <3

Päästiin Tuhatjalkaan. Hoitaja oli sama kun viimeksi. Hyvä kun sisälle päästiin ja me jäätiin odotushuoneeseen seisomaan huuli pyöreenä kun hoitaja katosi nurkan taakse koira kainalossa. Me siinä sitten odotettiin pelkkä hihna kädessä kunnes pyydettiin hoitohuoneeseen.
Tuiskulle oli annettu kortisonia suoraan suoneen ja oli  tipassa. Siinä ei ehtinu menemään kun 5-10 min. Satuin vilkaisemaan kelloa 20.10 se näytti kun sain koiran syliin. Oltiin siinä Tuiskun kanssa ja kun eläinlääkäri tuli taas ja jutelitiin jatkosta. Päätös oli se, että Tuisku jää yöksi sinne hoitoon.
Ensinnäkin, ei mitään tietoa mistä allerginen reaktio on voinut tulla kun mikään ei ole muuttunut kotona, ei ole edes joulukukkaa. Toiseksi, ei voi tietää mihin suuntaan kunto menee ja kolmanneksi, Tuisku on koko ajan valvovan silmän alla ja me saadaan nukkua.
Kello oli noin yhdeksän illalla kun päästiin kahdestaan lähtemään kotiin. Voi kakka! Eihän tälläistä oltu suunniteltu.

Päästiin kotiovelle ja eteiseen. Pyry haukkui, mutta Pilvi ei. Ilmeisesti se kuunteli ja odotti Tuiskun haukkuvan, mutta sitä ei kuulunut. Haisteli meidän vaatteet ja kulki ympäri kämppää pentuansa ettimässä. Ei sitä kumminkaan löytynyt mistään.

Tänään, lauantai aamuna lähdettiin kotoa kello 7 hakemaan sovitusti Tuiskua kotiin.
Turvotus oli laskenut. Lopputakastuksen vielä tekivät hoitohuoneessa meidän istuessa odotushuoneessa.
Ei kuulemma ollut paljoa nukkunut. Joten ainakin väsymyksestä oli pussit silmien alla.
Iloinen jälleen näkeminen kumminkin. Kassalle kiitos ja 390 euroa sekä hyvää Joulua...

Onneksi on vakuutus. Tein sinne hakemuksen tänään ja katotaan paljonko saadaan takaisin.
Niin kun koiraihmiset hyvin tietävät, niin raha, tuo kaiken pahan alku ja juuri, ei tunnu missään kun rakkaan koiran hyvinvoinnista on kyse.

Kun tultiin kotiin, niin alkoi sellainen puolen tunnin ralli, Tuisku-Pilvi-merkkinen. Sen jälkeen kun pakolliset painit ja tervehdykset oli suoritettu, niin koko porukka meni nukkunaan. Niin menimme mekin sohvalle. Kyllä tälläinen vie aina mehut, varsinkin kun on niin tunteellinen ja herkkä ihminen kun minä. Mutta kyllä Tuiskukin on ollut väsynyt. Nukkunut lähes koko päivän ja köpötellyt vain paikkaa vaihtaakseen.

Huomenna on uusi päivä ja uudet kujeet. Otetaan pari päivää rauhassa ja sitten taas entiseen malliin.

Tällästä tällä kertaa. Toivottavasti seuraavassa päivityksessä vähän iloisempia asioita ;)
Sekin on suunnitteilla :)

Kuvien palautusta

Kuvia liitetty teksteihin Pilvin odotusaikaan asti yksitellen.
Aika iso homma ja jatkuu ensi viikolla.
Harmittaa vietävästi, että kuvat katosivat ja syytä en edellenkään tiedä :(

Kuvat eivät näy

Jostain syystä kuvat ovat kadonneet blogista.
Pitää tutkailla ja etsiä syytä :/

Kuvat kyllä näkyvät blogin kuva-arkistossa.
Palauttelen ne yksitellen, vaikka menisi pari päivää.
Kunhan kerkiän.

Jossain asetuksissa on häikkiä, enkä löydä missä :(

Pieni tähdenlento on hyvästelty

Allu on lähtenyt tästä maailmasta jo viisi päivää sitten, mutta minä en ole vieläkään toipunut. 

Kävin tänään Allun "kotona" hyvästelemässä pienen ystävän.

Oli pakottava tarve päästä konkreettisesti näkemään, ettei sitä enää ole.

Istuttiin kahvipöydässä ja juteltiin pikku koiran elämästä, joka oli ollut tavattoman onnellinen. 

Sain kuulla monta mukavaa tarinaa Allun tavoista ja tekemisistä. 

Puhuttiin myös kipeästä asiasta eli onnettomuudesta. Se teki meille hyvää. 

Minä sain kuulla myös tarinan, miten kaikki tapahtui. Jota en ala tässä kuitenkaan kertomaan. 

Se oli kuitenkin tapaturma, jollaisia joskus pääsee sattumaan. 

Suunnnaton suru ja ikävä on meillä kaikilla.

Tähdenlento

Siinä haudalla kun seisottiin, niin kysyin tästä kuvasta joka oli facebookissa, että oliko Allun päähän laitettu tuo tähti? Mikä tähti? Minä olin sen huomannut, mutta omistaja ei. 

Se oli siihen ilmestynyt viimeisen kuukauden aikana. 

Kummallista?

Kädet niin tärisivät, ettei puhelin meinannut pysyä kädessä kun yritin kuvaa ottaa.

Mikä tuska ja ikävä löi läpi kun kotoa mukaan otettu lyhty kädessä kävelin haudalle. 

Sytytettiin kynttilä, jonka pitäisi palaa monta päivää.

Sitä itkun määrää, kun oikeasti näin, että siellä se sitten on.

Minulle kerrottiin, että Allu on haudattu omaan mukavaan vilttiin käärittynä. 

Lempilelu Tikru laitettu matkakaveriksi tassujen väliin.

16- viikkoinen vauvakoira pääsi ison kiven kainaloon.
Elämää nähneen 16-vuotiaana kuolleen Anselmin viereen.
Siinä on hyvä olla.

Siinä me pitkään seisottiin. Kaksi aikuista naista. Allun haudalla vesisateessa.

Puhuttiin pitkään, itkettiin ja halattiin.

Minusta tämä kuva Allusta sopii tähän.
Ihan kuin olisi kääntänyt selkänsä ja olisi lähdössä pois...

Ehkä sillä oli joku tarkoitus, että pentu lähti niin aikaisin pois. 

En tiedä, mutta koville ottaa edelleen. Ei tälläseen ole voinut varautua.

Tekisin mitä tahansa, että saisin tämän tuskan pois sydämestä.

Allu, sinulla on aina paikka sydämessäni.

Pieni hauva pehmoinen,

juoksee yli niittyjen.

Kuulee kuiskeen tuulen hennon,

näkee pienen enkelin lennon.

Ajattelee et tää on tässä,

elämä ois päättymässä.

Nukkuu siellä rauhassa,

ilman murheen hiukkasta.

Hän on siellä onnellinen,

minä täällä murheellinen.

Yksi pentu on jättänyt meidät

Eilen sain suruviestin.

Viesti sai minut täysin tolaltani ja itkua on riittänyt eilisen illan ja tämän päivän. 

En voi vieläkään käsittämää tilannetta. 

Enkä voi uskoa, etten enää milloinkaan näe tätä ihanaa pentua,

enkä näe sen kasvavan aikuiseksi koiraksi.

Sain olla mukana kun hän syntyi ja kasvoi sisarustensa kanssa luonani 8,5 viikkoa. 

Sen kaiken ilon ja riemun jaoin täällä blogissani teidän lukijoiden kanssa. 

Olin pennuista niin onnellinen. 

Täällä kasvattikodissa yritin niille jo opettaa pahan maailman saloja. 

Tämä pieni koiravauva sai mahtavan kodin maalta, jossa oli tilaa temmeltää, juosta ja leikkiä. 

Pentu meni rakastavaan kotiin, 

jossa sai kaiken tarvitsemansa, oli huomion keskipisteenä 

ja jossa se oli onnellinen elämänsä loppuun asti.

Sadepilven Alvar Ahtojää "Allu"

syntynyt 18.6.2014

kuollut 14.10.2014 tapaturmassa

"Kun suru ja kaipaus on liian suuri

ja tunnet kyynelten vierivän poskellesi, 

muistele silloin minua ja niitä hetkiä, joita meillä oli.

Ne hetket ovat meillä vieläkin,

sillä muistot eivät katoa, 

minä olin kanssasi silloin ja olen nytkin,

sillä minä en katoa.

Jätinhän tassunjälkeni sydämeesi"

Suru ja kaipaus on raastava, niin minulla kasvattajana kuin omistajallakin. 

Itkut on nyt vaan itkettävä ja aika parantaa haavat. 

Onnettomuudelle ei vaan voi mitään ja sen kanssa on elettävä. 

Voimia Riitalle ja Artolle.

Sinä ihana pieni koiravauva, joka olisit täyttänyt tänään 17 viikkoa.

Toivottavasti sinulla on hyvä olla.

Minulla on sinua suunnaton ikävä..... itkettää....

Rauhallista syksyä

Olemme viettäneet rauhallista syksyä. Kotona ollen ja metsässä liikkuen. 

Sienestys kausi kun alkoi, niin lähdimme koko porukka sienimetsälle. Koppaan jäi tatti jos toinenkin. Suppilovahverot odottavat vielä noutajaansa. 

Mikä sen parempi koirien lenkitys paikka kun metsä ja tietysti vapaana. Itselle tulee niin kamalan hyvä mieli siitä, että näkee koirien nauttivan vapaudesta ja sen onnellisen ilmeen, kun voi antaa vaan mennä!

Olimme viikonloppuna mökkeilemässä ja vietettiin mukavaa viikonloppua touhuten ihan tavallisia asioita. Pikku Tuisku väsähtää vielä helposti ja uni maistuu oudossakin paikassa kun on tuttuja hajuja mukana. Kangaspedit ja omia leluja otettiin mukaan.

Pyry jaksaa vahtia lelujaan ja pyytää leikkimään.
Oman lauman ihminen kun katoaa näköpiiristä sekunniksikun.
Perään on mentävä!

Porukan palikka, ei kun siis Tuisku, pääsi ensi kertaa iskemään naskalit polttopuuhun.

Mökin paras paikka Tuiskulla: sohvapöydän alataso.

Niin kamalan vähän on ollut päivitettävää kun mitään ei oikeastaan olla tehty. Sellaista normaalia koti- ja perhe-elämää vietetty. 

Paitsi, että aamulla kun nousee ylös ja on menossa keittiöön kahvin keittoon, iskee sukkansa kusilammikkoon ja kun käännyt, niin vastassa on toinen lammikko tai kakat. Tuisku ei vielä ole sisäsiisti ja Pilvillä on jälleen kerran synnytyksen jälkeen vaikeuksia olla yö tekemättä asioitaan sisälle. Edellisen pentueen jälkeen sama juttu. Pilvillä ei kerta kaikkiaan rakko pidä koko yötä ja kakkakin tulee väkisin (joita Tuisku yöllä kuljettaa ympäri keittiötä). 

Juu. Hankkikaa vaan koiria... kusi ja paskaralli on taattu.

Noh, ei kai tämä ikuisuuksia kestä.

"Toivossa on hyvä elää ja Uskossa hyvä kuolla." -Sanoi lapamato

Hile hoidossa viikonloppuna

Pilvin pentueen toinen tyttö, Hile, tuli meille hoitoon perjantai aamuna.
Hile on nyt asunut "omassa kodissaan" pari viikkoa. Heti ovella katselin, kuinka tyttö on kamalasti muuttunut ja kasvanut! Ihan jo ison tytön näköinen. Ihan varmasti siitä tulee kaunis kunhan siitä vielä kasvaa ja vähän vanhenee. Niin söpönen musssukka :)

Siskokset olivat ihan liekeissä jälleen näkemisestä. Pilvikään ei meinannut pysyä nahoissaan ensi järkytyksen jälkeen. Ensi katse oli kyllä näkemisen arvoinen... "Mitä helkattia SINÄ täällä teet!?!"
No, kyllä Pilvikin siitä tosiaan lämpes ja jaksoi leikkiä molempien kanssa.

Hile

Vauhtia piisaa!

Muista jarruttaa kurvissa!

Kyllä se uupumus joskus tulee. Kieroutunut nukkuma-asento?

Tuisku tykkää nukkua paljon näin. Hauskasti masunahka mennyt tummaksi.
Tassut ja rintaovat valkoiset.
Siitä näkee hyvin, kuinka väri on muuttunut beigeksi.

Pilvi oli jo aika vähän imettänyt Tuiskua ja homma oli aikalailla hiipumaan päin, mutta Hileen tultua käymään tissittely lisääntyi.
Tuisku halusi jossain vaiheessa perjantaita tissille ja saikin Pilvin antautumaan. Hile oli ensin vähän ihmeissään, että mitäs tässä nyt meinataan. Sillä meni homma vähän leikkimiseksi.
Seuraavalla kerralla Hile oli jo juonessa mukana ja oli muistunut taas mieleen, että mitä varten ne tissit oli. Todella monta kertaa tytöt pääsivät nisille.
Pilvi on saanut jo vähän lihaa luiden ympärille. Selkäranka ei enää niin paista ja kai se itse tietää millon pitää lopettaa. Kovasti se tuntuu nauttivan tilanteesta

Tytöt on jo 10,5 viikkoisia ja silti pitää olla tissillä.
Pilvi nauttii silmät kiinni.

Mulla olisi kova polte päästä Pilvin kanssa näyttelyihin, ihan harrastuksen vuoksi.
Siksi me käytiin yli vuoden näyttelytauon takia Tampereella Hakametsän jäähallin pihassa
Match Showssa vähän verestämässä näyttelytouhuja.

Eipä ollut turha reissu Pilvi oli PUN2!

Oli ihana huomata, miten Pilvi nautti, kun pääsi mätsäriin ja kehässäkin käyttäytyi aivan loistavasti. Mentiin hyvällä ja reippaalla askeleella. Seistä pönötti innoissaan ja oli mielissään yhteisestä tekemisestä. Jos koira on tyytyväinen, niin kyllä olen minäkin.

Koska pentujen jälkeen turkki on edelleen lähdössä ja tissit roikkuu, niin me käydään mätsäreissä vähän virkistäytymässä. Ensi vuonna on sitten isommat kehät suunnitteilla ja jo kalenteriin merkitty. Vaikka Pilvi ei Suomen näyttelyistä mitään tarvitsekaan, mutta ihan harrastuksena vaan.

Gööttierkkari 2014

Sunnuntai päivä valkeni aurinkoisena ja sää tiedotuksen mukaan olisi tulossa hyvä päivä. Sateita oli tullut monena päivänä ja ukkosiakin oli ollut, joten pieni pelko oli selkärangassa, että mitähän tänään taivaalta tulee.

Eipä sitten satanut mitään, onneksi. Aamukoleuden jälkeen sää oli mitä loistavin.

Erikoisnäyttelyt ovat siitä kivoja tapahtumia, että saman henkiset ihmiset kerääntyvät gööttien kanssa päiväksi yhteen. Jokaisessa luokassa on paljon osallistujia ja mikä tärkeintä, tapaa paljon tuttuja. Joukossa on sellaisiakin, joiden kanssa vaihdetaan kuulumisia vain facebookin kautta ja sitten kerran vuodessa nähdään livenä.

Mulla ei tänä vuonna ollut mukana kuin yksi koira, Pyry, joka jälleen kerran osallistui turistiluokkaan.
Jaa miksi? Siksi, koska Pyryllä kivekset eivät laskeutuneet ja toinen niistä jäi nivusen tienoille ja siksi koiralta leikattiin molemmat pois kaksi vuotiaana. Kun vika on synnynnäinen, niin Pyry ei kelpaa virallisiin luokkiin. Meillä on kerran vuodessa mahdollisuus osallistua erkkarissa tähän epäviralliseen luokkaan ja olemme lähes joka vuosi käyttäneet tilaisuutta hyväksi.

Vuonna 2011 Pyry sijoittui Paimion näyttelssä turistien ykköseksi ja niin myös tänä vuonnakin. Olen niin ylpeä tästä mun komeasta "miähestä" Sijoitukset ovat olleet lähes aina neljän parhaan joukkoon.


Kuva: Ada Walder

Adavalls Ben Goliat Jr "Pyry"

Tuomarina Pekka Teini 
Arvostelu: "Hyvin rakentunut, maskuliininen ja reipas uros. Komea pää, erinomaiset mittasuhteet, hyvä ylälinja, vahva eturinta ja hyvä rintakehä. Raajat hyvin rungon kulmissa. Laadukas kesäturkki, miellyttävä käytös. Rotutyyppi erinomainen."

Pyry, Pöhkö, Lutku ja Perkele. Kaikki ninet toimii :)

Vasemmalla turistiluokan hitsin hieno pokaali ja oikealla kiertopalkinto Pirkan-pytty.

Ensi vuonna olisi tarkoitus mennä Helsingissä järjestettävään erkkariin kolmen koiran kanssa.
Pyry pääsee esiintymään taas turistiluokkaan,
Pilvi valioluokan narttuihin ja
Tuiskukin osallistuu... jossain luokassa.

Jotenkin tämä tapahtuma aina vaan vetää puoleensa. Eikä niistä voi jäädä pois kun erittäin pakottavista syistä. Ja niitä ei tähän mennessä ole tullut.

Tämänkin vuoden talkoolaiset olivat saaneet hienon tapahtuman aikaiseksi. Iso kiitos siitä heille!

Pennut lähtivät "pesästä"

Kyllä se vaan sydämestä ottaa, vaikka tietää, että kaikki penskat pääsevät hyviin koteihin.
Se tosi asia käveli vastaan, että neljän kuukauden projekti on takana.

Sitä ennen oli uroksen mietintää ja sille saatu vihreä valo. Dracon viikon kosioreissu, joka meni nappiin. Tiineys ultra, jossa näkyi neljä pentua. Massun pyöristyminen. Pentujen liikkeet tuntu vatsan läpi loppu aikana. Pentulaatikon laittamista ja sitten eräänä yönä jäi nukkumiset väliin kun piti toimia valvovana kätilönä ja pentujen kuivaajana. Toinen sikiöpussi aiheutti kummallisia tunteita, kunnes sisältä paljastui valkoinen göötinpentu.

Pienet elämän alut olivat pirteitä pieniä yli ja alle 200 grammaisia ihmeitä. Kahden kuukauden hoivaamisen ja paijaamisen jälkeen koitti se päivä, jolloin niiden oli aika lähteä maailmalle.

Reipas nuori mies, "Allu" haettiin ihanaan kotiin maaseudulle perjantaina. Siinä ovella sai pyyhkiä kyyneleitä.
Sadepilven kennelin ensimmäinen kasvatti... Nyyh!

Allu uuden "äidin" sylissä

Allu uuteen kotiin lähdössä

Ihastuttava sijoitusnarttuni "Hile" ja loistava pikku mies "Ransu" lähtivät sitten lauantaina. Nämä pitkähäntäiset ipanat pääsevät myös loistaviin koteihin. Kaikilla tulee olemaan tilaa temmeltää omakotitaloissa ja pihoilla. Vielä pienessä mielenliikutus tilassa oli otettava lähtöpäivänä näistäkin kuvia muistoksi. Ne ovat vain kerran pieniä ja muuttuvat valtavalla vauhdilla isomman koiran näköiseksi.

Hile poseeraa

Hile vielä viimeisillä leikeillä.

Ransu rapsutuksilla

Ransu lähtökuopissa

 Kotona kummasti tilanteet rauhoittuneet, kun nämä kolme ihastuttavaa tappijalkaa lähtivät maailmalle. (Pyry ei ole enää yhtään kärttyinen.) Pilvi ei ole natiaisia sen kummemmin kaivannut. Äiti-koira alkoi olemaan jo niin väsynyt jälkikasvuunsa, että välillä näytti siltä, että se nukahtaa istuvilleen. Imettäminen on rankkaa. Lähtöpäivänäkin imetti pentujaan. Torstainakin vielä ainakin neljä kertaa.

Mamma on niin laihassa luuranko kunnossa. Etten kehtaa siitä edes valokuvaa laittaa. Nyt on aika kerätä lihaa luiden ympärille, että lakkaa selkäranka paistamasta :/ Kyllä sillä silti virtaa tuntuu piisaavan. On alkanut leikkimään pentunsa kanssa ja tekevät sitä monta kertaa päivässä!

Tuisku ihmettelee, että mitä mä nyt teen kun ei oo kavereita!

Tuisku meni vielä aitaukseen keittiöön. Siellähän ne kaverit ennen olivat.

Elämä asettuu pikkuhiljaa taas vanhoihin uomiin. Paitsi, että pienten tassujen teputus jatkuu kun Tuisku jäi kotiin. Nyt tässä perheessä on ruskea uros sekä harmaa ja valkoinen narttu. Kaiken väriset töötit on siis nyt tässä huushollissa. Käytiin pienen kanssa jo ensimmäisellä harjoittelukävelyllä hihnan kanssa ja paikallisen Mustin&Mirrin pentutreffeillä. Tapsalle ja Tuiskulle on jo paikka pentukurssillekin lokakuussa.

Nyt pitää työttömänkin huokaista ja nauttia loppukesän päivistä.
Tänään perheen ihmiset ja Pyry kävi gööttierkkarissa, mutta päivittelen siitä sitten myöhemmin.

Kirjoittelen tänne blogiin pentujen lähdönkin jälkeen juttuja ja myös tämän meidän pienen jääkarhun poikasen kuulumisia.

Kiitos kaikille niille, jotka ovat lukeneet blogia pentujen aikana ja seuranneet niiden kehitystä.
Sinä aikana täällä on käyty noin 6500 kertaa!! Wau!

Pidetään koiristamme huolta ja nautitaan yhteisestä ajasta :)

Meillä kävi vieraita!

Maanantaina oli kivasti ohjelmaa. 

Pentueen isän, Dracon, omistaja kävi visiitillä penneleitä katsomassa. 

Ja juttuahan riitti. Pennut olivat virkeitä ja peuhasivat innolla pihassa.

Vähän myöhemmin päivällä Pilvin kasvattaja piipahti kylässä. Ja kun olivat koko aamupäivän riehuneet, niin suurin osa ajasta meni nukkumiseen. Saatiin otettua silti paljon ihania kuvia. Saatan laittaa niitä lisää seuraavassa päivityksessä ;)

Kuvat: Kirsi Hotanen

Saatiin koko kööri kasaan. Onneksi oli kamera valmiina.
Aikaa kuvan ottamiseen oli vajaa sekuntti!

Pää märkänä ja hampaat hiessä yritin seisottaa ipanoita ja jokaisesta saatiin näköjään "panokelvollinen" kuvatus.

Sadepilven Aino Aamutähti

Sadepilven Alvar Ahtojää

Sadepilven Anni Aarnivalkea

Sadepilven Aslak Arotuuli

Pennut ovat syntymäkodissaan vielä puolitoista viikkoa kunnes lentävät  pesästä uusiin koteihin. 

Mitenkähän siitä selviää ilman itkuja? Onneksi Tuisku jää kotiin <3

Ai niin. Hännällisen tytön silmä on hyvin parantunut!!

Pennut 6.5 viikkoisia

En ole tajunnut ajan kulua.
Aika mennyt kuin siivillä. Pennut vipeltävät ympäri huushollia ja riekkuvat pihalla sen minkä ehtivät.
On se hyvä, että facebookissa jo kysellään blogi päivityksiä kun itse ei tajua mitään kirjoittaa.
Elo pentujen kanssa on niin arki päiväistä meille, ettei blogin seuraajien kaipuuta ole muistanut.

Pennut kävivät 24.7. torstaina sirutuksessa ja eläinlääkärin tarkastuksessa.
Kaikki pennut saivat "terveen paperit" ja pojilla kivekset tuntuivat. Loistavaa.
Kaikilla on siis jo viralliset nimet ja nyt vaan odotellaan kennelliiton papereita ja rekkareita.

PENTUJEN VIRALLISET NIMET:

Pitkähäntäinen poika: Sadepilven Aslak Arotuuli

Töpöhäntäinen, valk. tyttö: Sadepilven Anni Aarnivalkea

Hännätön poika: Sadepilven Alvar Ahtojää

Pitlähäntäinen tyttö: Sadepilven Aino Aamutähti

Meidän rivitaloasunnon takapiha on aidattu ja pentuturvallinen. Joten pienillä on tila kirmata pihalla. 

On eri tasoja yms. oppivat, ettei maa ole aina ihan tasainen. 

Pilvi on ollut niin kova imettänään pentujaan, että penneleille ei meinannut kiinteä ruoka millään maistua. Nyt jo kyllä syövät hienosti. Metallikuppia kun koputtelee, niin koko sakki juoksee keittiöön häkin viereen odottamaan, että ne nostetaan aitaukseen syömään.

Meillä kävi tällä viikolla pieni tapaturma. 

Pyry on yleensä ollut kovin nätisti. Leikkinyt ja "hoitanut" pentuja, mutta jostain syystä sillä sitten paloi pinna. Nappasi pitkähäntäistä tyttöä kunnolla naamasta kiinni. Onneksi istuin vieressä ja salamana jätkän kimppuun ja nakkasin sen sisälle. Pentu huusi kun syötävä! Otin tytön kiinni ja kun nostin syliin niin silmä oli aivan veressä. Sitä tuli oikein kunnolla. Kuonosta tuli myös verta.

Isännälle sanoin, että samantien koirat sisälle, nyt tuli lääkäri keikka. Siltä seisomalta lähdettiin Tampereelle Tuhatjalkaan. Oli pidettävä paperia pennun silmän päällä ja silti oli housut veressä. Kello oli silloin jo kahdeksan illalla.

Päästiin sitten lääkäriin. Silmä tutkittiin tarkkaan siitä ei luojan kiitos löytynyt mitään. Silmän sisänurkassa luomen alla oli palkeenkieli ja milli luomen reunasta, sentin mittainen vekki. Se liimattiin, niin iso se oli. Saatiin silmätipat ja antibiootit mukaan.

Kuono oli myös tosi arka, mutta murtumaa ei onneksi ollut.

Eläinlääkäri sanoi, että kävi mahdoton tuuri!! Milli tai kaksi, niin silmässä olisi ollut reikä.

Voi olla, että silmä parantuessaan kunnolla, ei ole ihan samanlainen kun toinen.

Saatiin sieltä mukaan todistus tapaturmasta. Eihän sitä koskaan tiedä jos sitä paperia jossain tarvitaan.

Kännykkäkuva ennen lääkärille pääsyä. Silmä ei kuvassa näytä niin pahalta, mitä se oikeasti olli!
Veret olin juuri siivonnut. Tytteli, joka on porukan vilkkain, oli totaalisessa shokkitilassa. Nukahteli välillä syliin.

Tyttelille ei onneksi jäänyt tapahtumasta traumoja. Pyryn kanssa nuolivat toisiaan jo seuraavana aamuna. 

Oli totaalinen onni onnettomuudessa. Huh huh. No, Pyry on saanut tapahtuman jälkeen enemmän omaa aikaa. Ei tähän osannut millään varautua. Edellisten pentujen aikaan ei ollut mitään ongelmaa. Mutta näitä nyt elukoden kanssa sattuu.

Vielä yksi uutinen olisi kerrottavana.

Meillä on tässä ollut kamalassa juupas-eipäs-mietinnässä valkoisen töötin kohtalo. 

Lopulta päädyttiin sellaiseen ratkaisuun, että se jää kotiin kolmanneksi koiraksi. Ei sitten millään raaskittu siitä luopua. Eikös se niin ole, että siinä se menee kun kaksikin koiraa? :)

Sadepilven Anni Aarnivalkea "Tuisku"

Pennut neljä viikkoa

Ompa olut kehitysten viikko!
Heti pentulaatikon siirron jälkeen, itse asiassa jo seuraavana päivänä, pennut kömpivät laatikosta pihalle.
Yksi kun tuli, niin seuraava perässä ja kun selkäsi käänsit, niin kaikki oli jo ulkona. Onneksi oli aitaus ympärillä, ettei koko pentue jalkaantunut huusholliin.
Sitten päätettiin heittää laatikko pihalle ja laittaa aitaukseen pennuille mukavat oltavat...

Mutta kappas pari päivää, niin koko kööri kömpi aitauksesta ja hetken päästä natiaiset olivat vallanneet eteisen ja sen jälkeen jo olohuoneen.

Keittiössä tyhjä aitaus ja pennut olohuoneessa :)

Kaikille makkaroille on tullut jo hampaat. Purentakin näyttäisi olevan jokaisella kunnossa.
Pantaa olemme käyttäneet eilen ensimmäistä kertaa. Joka päivä vähän aikaa niin tottuvat.

Hännällinen tyttö

Hännätön poika

Nukun mielummin äidin sängyssä kun aitauksessa.

Maitobaari auki!
Vasemmalta: hännällinen poika, töpö tyttö, hännällinen tyttö ja hännätön poika

Muutakin on maisteltu kun mamman maitoa, mutta muu ei oikein vielä maistu. Jauhelihaa menee vähän, nappulat maistuu pojille, mutta tytöt ei niin välitä. Eiköhän se kiinteäkin eväs ala jossain vaiheessa kiinnostamaan.